Toisessa Tikkurilasta tähtiin -osiossa käsitellään Tikkurilan Palloseuran omaa kasvattia, ex-liigapelaaja Kalle Sotkaa.
Urallaan yli 30 kertaa poikamaajoukkueen riveissä esiintynyt Sotka starttasi pelaajapolkunsa Tikkurilan Palloseuran riveissä, jossa taitava keskikenttäpelaaja vietti suurimman osan juniorivuosistaan, ennen siirtymistään HJK:n riveihin.
-Yhtä yksittäistä muistoa on vaikea eritellä TiPS:n ajoilta, mutta mainitsen nyt muutamat mitkä tuovat nyt ja hautaan asti hymyn huulille, Sotka aloittaa muistellessaan aikaansa TiPS:n paidassa.
-Ensimmäinen virallinen peli TiPS Monacon kanssa Simonkylän ala-asteen kentällä (ps. Pelattiin tuolloin punaisilla paidoilla!), 2004 aluesarjan voitto kaikkien yllätykseksi P91-joukkueella. Lisäksi ehdottomasti B-poikien kanssa nousu suoraan kakkosesta SM-sarjaan.
-Eritoten ihmisiä TiPS:n vuosilta, jotka jäivät vahvasti mieleen ja tekivät minulle TiPS:stä kodin ikuisesti, haluan nostaa esiin. Pekko Söderström, Tomppa Hammarberg ja kentän laidalta Nisse. Näille herroille kuuluu suuri kiitos kaikesta ajastani TiPS:n riveissä, Sotka muistelee lämmöllä.
Edustustasolla Sotka on edustanut Klubi 04:sta, FC Viikinkejä, HIFK Fotbollia, FC Futuraa sekä PK-35:sta. Sotkan tähänastisen uran parhaimmat saavutukset seurajoukkueen paidassa nousevat vääjäämättä esiin HIFK:n riveistä, jossa Sotkan tilille kertyi myös ensimmäiset Veikkausliiga-ottelut, joukkueen noustua ykkösestä sarjaporrasta ylemmäs kaudeksi 2015-2016.
-Suurin osa ajasta IFK:ssa oli varmasti nautinnollisinta jalkapalloa mitä olen tähän asti pelannut. Onnistuimme luomaan kavereiden kanssa jalkapallojoukkueen, joka sattuikin pärjäämään melkoisella tavalla. Etenkin kakkosen ja ykkösen kaudet olivat mahtavia. Yksi parhaimmista ja ikimuistoisimmista päivistäni oli 23-vuotis syntymäpäiväni 4.10.2014, kun varmistimme Bolliksella nousun liigaan. Tuo päivä (todellisuudessa 1-2 viikkoa) oli allekirjoittaneen onnellisinta aikaa, Sotka naurahtaa muistellessaan aikaansa tähtipaidassa.
-Veikkausliigassa oli mukava päästä pelaamaan, mutta nautinto jalkapallosta alkoi kieltämättä hieman tuolloin hiipumaan, kun tuli vietettyä enemmän aikaa loukkaantumisien kanssa kuin terveenä. Täytyy myöntää, että olen itselleni ikuisesti katkera, kun tyydyin panostamaan kouluun enkä välttämättä antanut kaikkeani jalkapallolle jotta olisin voinut jatkaa vielä 2016-2017 kauden jälkeenkin ”kunnolla” pelaamista, Sotka muistelee.
Sotka oli nuorena myös vakiokasvo poikamaajoukkueissa. Yhteensä pelejä kertyi tilille tarkalleen 32 kappaletta. Maajoukkuevuosista nousee selkeästi myös esille tietty/tietyt muistot.
-Poika -ja nuorisomaaottelut olivat aina mahtava lisä arkeen ja toivat intoa harjoitteluun. En koskaan ajatellut pärjääväni maaotteluissa haluamallani tavalla, kun tuntui että jäin juoksunopeudessa jopa kilpikonnille, Sotka naurahtaa.
-Sain kuitenkin kaavittua vyölle 32 maaottelua U15-U20 ikäluokista, missaten ainoastaan U19 EM-karsinnat loukkaantuen muutama päivä ennen lähtöä harjoituksissa Sloveniassa.
-Vuonna 2006 Irlanti-maaotteluiden jälkeen sain myös kunnian vierailla Chelseassa 10 päivän ajan muuan Teemu Pukin ja Mikko Sumusalon kanssa. Jotain siis tuli tehtyä oikein vaikka oma tunne ei aina ollut sama, Sotka päättää huumorilla.
Maajoukkueajoista Sotka teki myös klassisen TOP-3 listauksen, joka kuuluu seuraavanlaisesti:
- Ensimmäinen maali ensimmäisessä maaottelussa.
- U17 EM-karsinnat karuissa maisemissa Sarajevossa.
- Kapteenina toimiminen Suomen maajoukkueessa.
Sotka on urallaan ehtinyt pelata myös Pohjois-Amerikan mantereella, yhden kauden ajan USA:n yliopistosarjaa kaudella 2011-2012, ennen siirtymistään Helsingin IFK:n paitaan. Pelillisiä eroavaisuuksia kotimaan kentille Sotkalla on nostaa esille muutama.
-Päätin tosissaan vuonna 2009, lukion toisella luokalla, että kiinnostaisi lähteä jenkkeihin yliopistosarjaan pelaamaan, Sotka aloittaa.
-Jalkapallollisesti tämä päätös kuitenkin rehellisesti sanottuna saattoi antaa hieman takapakkia uralle, mutta kaikella muulla tavalla kokemus oli ainutlaatuinen.
-Kahden kokonaisen kauden aikana pelillinen ero kotimaan kentille oli todella suuri. Pelissä on lentävät vaihdot, joten esimerkiksi hyökkääjän paikalla joissain joukkueissa saattaa käydä kolme pelaajaa ensimmäisellä puoliajalla. Tämä luo tietyllä tavalla kuvan, että kyseessä olisi 4×100 metrin viesti kuin jalkapallo-ottelu. Toki mitä kovempia kouluja vastaan pelasimme, niin sitä tasokkaammaksi ja eurooppalaisemmaksi itse peli muuttui. Joukkueiden tasoerot kuitenkin vaihtelivat melkoisen paljon, verrattaessa suomeen D1 tasolla erot olivat 4 divisioonan ja Veikkausliigan välillä. Päätin kuitenkin palata suomeen opiskelemaan kahden vuoden jälkeen ja samalla päädyin IFK:n riveihin, Sotka päättää.
Tällä hetkellä taiturimainen keskikenttäpelaaja kuntouttaa pitkäaikaista selkävaivaansa, motivoituneena palaamaan takaisin pelikentille. Kenen paidassa ja missä sarjatasolla, se jää vielä toistaiseksi vielä mysteeriksi. Yksi asia jos kuitenkin on varma, on se että emme ole kuulleet vielä kaikkea Kalle Sotkan tarinasta jalkapallon parissa.
Kiitos Kalle haastattelusta ja tsemppiä toipumiseen, toivottavasti näemme sinut vielä täydessä kunnossa takaisin pelikentillä!